BALIKPAPAN

Viimeistä päivää Indonesiassa ja maa on yllättänyt positiivisesti. Huomattavan paljon järjestäytyneempi kuin vaikka sri lanka ja hienoja paikkoja. Ihmiset ovat mukavia oikeastaan ainoana poikkeuksena Kuta Balilla, jossa jokainen paikallinen vastaantulija halusi myydä jotakin. Turistipaikkojen ulkopuolella kaikki oli hyvin erilaista.

Balikpapan ei ollut myöskään mikään turistipaikka, mutta tekemistä löytyi siltä. Paras hiekkapohjaranta koko matkalla löytyi kaupungin keskustasta. Paikallisten ranta, jossa oli hyvin leppoisa meininki ja vaikka maa on islaminuskoinen, niin kyllä sielläkin kaljaa rannalla juotiin. Uimaan kaikki menee kuitenkin vaatteet päällä.

Eilen tein päivän retken lähialueiden turistikohteisiin - malaijinkarhujen ja krokotiilien puisto ja viidakkovaellus välissä.

Eläinkohteet ei olisi voineet olla erilaisimpia. Malaijinkarhuilla oli vähän Ähtärin eläinpuistoa muistuttava hehtaarin puisto, jossa ne innokkaasti etsivät kätkettyä hunajaa puista. Krokotiilipaikka ei voita eläinystävien palkintoja. Vajaat parituhatta krokoa pikku altaissa ja suurimmat pedot vähän isommissa.  Joukossa oli isoin krokotiili, jota olen koskaan nähnyt ja välissä oli vain vähän huteron oloinen puuovi.

Syöttöaikana heitettiin kokonaisia kanoja altaisiin ja siinä ei kauan nokka (!) tuhissut kun kanat katosi höyhenet pöllyten krokojen suihin. Krokotiilinnahkainen lompakko jäi ostamatta, kun nahat myydään Japaniin, mutta tarjolla oli satay vartaita krokotiilinlihalla ja niitä oli tietty pakko syödä. Ihan o.k.  Lihaa vaikka vähän sitkeää.

Tänään taas matkapäivä. Jakartan kautta kuala lumpuriin, yötä lentokenttähotellissa ja sunnuntaiaamulla kukonlaulun aikaan Hanoihin. Siellä pari päivää ja ideana mennä sitten vaeltamaan Kiinan rajalle Sapaan.