BALIKPAPAN

Viimeistä päivää Indonesiassa ja maa on yllättänyt positiivisesti. Huomattavan paljon järjestäytyneempi kuin vaikka sri lanka ja hienoja paikkoja. Ihmiset ovat mukavia oikeastaan ainoana poikkeuksena Kuta Balilla, jossa jokainen paikallinen vastaantulija halusi myydä jotakin. Turistipaikkojen ulkopuolella kaikki oli hyvin erilaista.

Balikpapan ei ollut myöskään mikään turistipaikka, mutta tekemistä löytyi siltä. Paras hiekkapohjaranta koko matkalla löytyi kaupungin keskustasta. Paikallisten ranta, jossa oli hyvin leppoisa meininki ja vaikka maa on islaminuskoinen, niin kyllä sielläkin kaljaa rannalla juotiin. Uimaan kaikki menee kuitenkin vaatteet päällä.

Eilen tein päivän retken lähialueiden turistikohteisiin - malaijinkarhujen ja krokotiilien puisto ja viidakkovaellus välissä.

Eläinkohteet ei olisi voineet olla erilaisimpia. Malaijinkarhuilla oli vähän Ähtärin eläinpuistoa muistuttava hehtaarin puisto, jossa ne innokkaasti etsivät kätkettyä hunajaa puista. Krokotiilipaikka ei voita eläinystävien palkintoja. Vajaat parituhatta krokoa pikku altaissa ja suurimmat pedot vähän isommissa.  Joukossa oli isoin krokotiili, jota olen koskaan nähnyt ja välissä oli vain vähän huteron oloinen puuovi.

Syöttöaikana heitettiin kokonaisia kanoja altaisiin ja siinä ei kauan nokka (!) tuhissut kun kanat katosi höyhenet pöllyten krokojen suihin. Krokotiilinnahkainen lompakko jäi ostamatta, kun nahat myydään Japaniin, mutta tarjolla oli satay vartaita krokotiilinlihalla ja niitä oli tietty pakko syödä. Ihan o.k.  Lihaa vaikka vähän sitkeää.

Tänään taas matkapäivä. Jakartan kautta kuala lumpuriin, yötä lentokenttähotellissa ja sunnuntaiaamulla kukonlaulun aikaan Hanoihin. Siellä pari päivää ja ideana mennä sitten vaeltamaan Kiinan rajalle Sapaan.

MAKASSAR

Ja jälleen oli ennakko-odotukset vääriä. Makassar ei ole mikään turistikaupunki, joten odotin köyhää, kaoottista ja paskaista kaupunkia, mutta väärässä olin. Autokanta on uutta ja kiiltävää ja kaupunki suhteellisen siisti ja rantabulevardikin löytyi.

Itse kaupungissa ei ole kuin yksi ns.nähtävyys ja ainakin vieraskirjan pitäjän mukaan olin eka suomalainen. En kyllä ihmettelisi sillä kovin montaa valkoista ei kaupungilla vastaan tullut.

Huomenna heti aamulennolla takaisin Borneolle mutta tällä kertaa indonesian puolelle Balikpapanin kaupunkiin. Ainakin lonely planetin kirjoittaja oli kaupungista innoissaan.

LOMBOK / BALI

Ja takaisin Balilla ja Legianissa, joka on Kutan vieressä oleva ranta. Niin perusturstiranta kuin voi olla. jos etsii eksoottista Balia, niin täältä ei löydy. Hotelli on kyllä hyvä ja edullinen.

Lombokiin tein loppuen lopuksi vain (ylihintaisen) päiväretken.Pari hienoa maisemapaikkaa, mutta ei kyllä muuta. Toukokuussa jos tulisi nii voisi tehdä vaellusretken Rinjanin huipulle ja lisäksi muutaman päivän retken Komodo saarelle katsomaan maailman suurinta liskoa.

Sää oli pari päivää jopa vähän epävakaa. Ukkosmyrskyjä yöllä ja kerran päivälläkin. Tuuli nousi muutamassa minuutissa ja sitten rupesi puita kaatumaan. Aika hurjan oloista.

Iltapäivällä Makassarin kaupunkiin Sulawesin saarelle. Siellä tulee oikeasti käytyä vain, että tulee sekin saari Indonesiassa ruksattua. Kaupunki tulee varmaan päivässä ihan nähtyä.

GILI TRAWANGAN

Gili TRAWANGAN eli Gili T niin kuin ammattipiireissä sanotaan on yksi kolmesta pikkusaaresta Lombokin edustalla. Alunperin nähtävästi asumattomia, mutta back packerit löysivät rannat ja nyt saaret on täynnä turisteja, hotelleja ja ravintoloita.

Saarella moottoriajoneuvot on kielletty ja kuljetukset tapahtuu hevosvankkureilla ja joka hotellissa n fillareita turisteille. Saaren ajaa ympäri noin puolessa tunnissa a se on aika monta kertaa tullut tehtyä. Joka puolella saarta on mukavia rantaravintoloita toinen toistaan hienommillia näköaloilla. Varsinainen kylä on vähän back packereiden Teneriffa, jossa ei kannata paljoa aikaa viettää, mutta oma hotelli on onneksi toisella puolella saarta auringonlaskun puolella. Auringonlaskut täällä onkin melkein matkan upeimmat tähän mennessä.

Sen verran mukava paikka tämä on, että teen Lombokiin vain päiväreissuja ja olen täällä 23. Päivään saakka. Sitten takaisin Balille yöksi. Alunperin idea oli vaeltaa lombokissa rinjanin tulivuoren huipulle, mutta sinne ei sadekaudella tehdä retkiä. Ei täällä tosin ole satanut kuin pari tuntia yhtenä iltapäivänä, mutta rinjani on kyllä ollut pilvien peittämä.

Alla muutama kuva saaresta. Aamut on aina yhtä tylsän kauniita.

BALI

Sääonni tuntuu jatkuvan. Lähes kirkkaat taivaat ja tautisen kuuma. Pari yötä ensin Sanur beachilla Mercure resortissa ja kohta pikaveneellä Gili Trawanganiin. Olivat upgreidanneet minut jostain syystä perhesviittiin ja käytössä oli bungalowissa koko yläkerta eli tilava kaksio. Muuten resort oli peruslomahotelli, jotka on aika samoja oli paikka Mauritius, Bali tai Phuket.

Gili Trawanganilla pitäisi sitten olla pieni bungalow hotelli, joka on syrjässä jopa gilin mittapuussa.

Alla kuva Balilta "sadekaudella".

MOUNT KITABALU VALLATTU !

Kitabalun huipulle kapuaminen oli loppujen lopuksi helpompaa kuin kuvittelin. Teknisesti se oli ihan kävelyä  (lopussa piti kavuta vähän kivien yli) ja vuoristoilma ei aiheuttanut ongelmia. Reisissä vähän tuntuu sillä eilen kiivettiin ensin aamuyöllä pimeässä 800 m odottamaan auringonnousua ja sitten 2,2 km alas lähtöpaikkaan. Ylhäällä oli ihan tautisen kylmä, mutta onhan ne näkymät hienot kun aurinko nousee ja ollaan pilvien päällä.

Nyt sitten something completely different eli Balille. Tarkoituksena on kuitenkin viettää suurin osa aikaa lähisaarilla eli gili trewanganissa ja lombokissa, missä Jennan mukaan kuuluisasti ei ole mitään eli trance musiikki bileet varmaan loppuu jo aamuneljältä.

Huipulla ei ollut iPadia mukana, mutta alla pari maisemakuvaa base campista 3300 m korkeudesta.

KUCHING / KOTA KINABALU

Kuching oli positiivinen yllätys ja etenkin sää yllätti. Vasta viimeisenä iltana tuli vettä. Luonnonpuistoissa tuli nähtyäsekä nenäapinat että orankit. Orankien suhteen olin kuulemma onnekas sillä vaikka eläimillä on kaksi ns. Syöttöaikaa  päivässä, niin sadekaudella niille on ruokaa muutenkin riittävästi ja saattaa mennä parikin kuukautta ettei niitä näy. Nyt orankeja näkyi kuusi puiston 27 yksilöstä.

Maailman suurin kukka Rafflesia sen sijaan ei kukkinut. Se kukkii noin 6 päivää vuodessa, joten onnen pitää potkaista sillä kuuluisalla isolla kengällä, että osuu Kuchingiin kukintapäivänä.

Nyt jo pohjois-Borneossa Sabahin sulttaanikunnan pääupungissa kota kinabalussa. Kaupunki ei ole kummoinen, mutta kaupungin edustalla on viiden saaren luonnonpuisto, joka on paikallisten rantakohde. Upeita rantoja ja kirkasta vettä.

Huomenna alkaa vaellusmatka kota Kinabalun huipulle. Jos kunto kestää, niin lauantaiaamuna pitäisi olla odottamassa auringonnousua 4095 metrin korkeudessa. Joulun jälkeen ei ole paljon tullut kuntoilua, joten saapi nähdä miten käy.

Alla kuva kota Kinabalun edustalta. Vuorenhuippu oli juuri mennyt pilveen. Päivä oli upea. Pohjois-Borneossa on kuiva kausi helmikuussa.

KUCHING

Kuching on Sarawakin sulttaanikunnan pääkaupunki Etelä-Borneossa ja mukavanoloinen kaupunki. Verrattuna Myanmariin Malesia on sikarikas maa ja eron huomaa. Tosin taksit maksaa saman, mutta Mandalayssa oli pari autoa ja ainoa kilpailu moottoripyörätaksit, jotka jätin suosiolla väliin. Suurin ero näin illalla on katuvalot (joita Mandalayssa ei ollut).

Kuchingin lähistöllä on useita luonnonpuistoa päiväretken päässä ja tänään kävin Bakon luonnonpuistossa. Jos haluaa hikoilla kunnolla, niin muutaman tunnin vaellus sademetsässä hoitaa homman. Vajaan kilometrin matkaan menee tunti ja maisema on viidakkoa. Nenäapinoita, jotka ovat luonnonpuiston ykkösnähtävyys tuli kuitenkin nähtyä ihan lähietäsyydeltä. Vaelsin japanilaisen kaverin kanssa, joka oli siitä poikkeuksellinen japanilainen että matkusti yksin, puhui aika hyvää englantia ja oli minua pidempi. Tämä viiden kuukauden sapatti on täällä kevyttä kamaa. Japanilainen oli lopettanut hommansa japanissa ja oli 8 kk matkalla.

Kuching on kaupunkina kompakti ja joen rantaan on tehty promenaadi, joka on kuin Välimeren rannalta. Hyviä ravintoloita ja ihmisiä paljon kävelyllä. Ruoka on täällä todella hyvää. Paikallinen erikoisuus on laksha niminen nuudelikeitto, joka menisi Suomessakin hyvin kaupaksi.

Alla muutama kuva miltä sadekausi Borneossa näyttää. Toivottavasti jatkuu samantyyppisenä. Täällä keskiviikkoon asti ja sitten pohjois-Borneoon Kota Kinabaluun.

Alla muutama maisemakuva Mandalaysta, auringonlasku Mandalay Hillillä ja näkymä Sagaing Hillin huipulta Irryawaddy joelle. Pilviä ei paljon näkynyt.

MANDALAY

Viimeinen ilta Mandalayssa ja Myanmarissa menossa. Maa on kovaa vauhtia menossa Vietnamin suuntaan. Liikenne on vielä siedettävää, mutta pari vuotta talouskasvua, niin eiköhän siitäkin saada samanlainen sumppu kuin muuallakin Aasiassa. Sotilasjohdosta ei näy mitään merkkejä kaupunkikuvassa eikä sotilaitakaan ole missään. Ihmiset ovat todella iloisia ja hymyileviä ja haluavat kovasti harjoitella englantia.

Itse kaupunki on uusi sillä 70 vuotta sitten kaupunki pommitettiin maan tasalle ja nyt se on ruutukaava-arkkitehtuuriin tehty uusi kaupunki. Lähellä on kuitenkin kolme entistä pääkaupunkia, jonne oli helppo tehdä päiväretkiä. Lähellä on myös U Bean silta, joka on maailman pisin teak puusta tehty silta (onkohan muita puulaatuja koskaan laskettu ;) auringonlaskut sillalla oli ihan maailmanluokan näkymiä. Sen verran hienoja että kävin kahdesti.

Täällä olisi ehkä lyhyempikin aika riittänyt, mutta eipähän ollut kiire mihinkään. Tuli hankittua myös tähän mennessä eksoottisin matkamuisto eli syötävää kultaa. Täällä on kullanhakkaajia, jotka tekevät pienistä kultahipuista seitinohuita kultalehtiä, joita käytetään esineiden kultaamisessa. MaykamuistoKaupassa oli myös jossain liemessä oleva kultahippuja, jotka kuulemma vähän otettuna parantavat terveyttä. Sopiva matkamuisto kultataalerin hallituksen puheenjohtajalle.

Huomenna matkapäivä eli Bangkokin kautta kuala lumpuriin ja siellä yötä lentokenttähotellissa. Perjantaiaamuna sitten seuraavaan matkakohteeseen eli Borneolle ja Kuchingin kaupunkiin. Siellä saattaakin tulla ensimmäisen kerran matkalla vettä niskaan sillä ainakin Kuchingissa on vielä helmikuussa sadekausi.