TAIPEI

Taiwan on muuttanut jonkun verran käsitystä kiinalaisista. Tähän mennessä heitä on pitänyt aika tylyinä, mutta ihmiset Taipeissa ovat kyllä tosi ystävällisiä. Englantia he eivät oikein ymmärrä eivätkä puhu sitä (ainakaan ymmärrettävästi), mutta kovasti yrittävät hymyillen. Länsimaisia Taipeissa näkyy tosi vähän, joten se saattaa selittää ystävällisyyden. Erityismaininta pitää antaa hotellin aamiaiselle, joka tarjoillaan huoneeseen sen mukaan miten illalla kertoo ajan ja ateriavaihtoehdon.

Itse Taipei oli aika mitäänsanomaton kaupunki, joskin siisti ja toimiva ja erityisesti katuruoka oli hyvää. Keskustasta puolen tunnin matkan päässä oli kuitenkin yangminshanin luonnonpuisto, joka oli täynnä vaellusreittejä ja kuumia lähteitä ja makea paikka.

Huomenna taas matkapäivä. Aamukoneella Hong Kongiin, lentokentällä lounas ja ajanviettoa ja sitten iltapäivällä Shanghaihin. Alla pitkästä aikaa kuvia sekä Taipeista - taipei101 pilvenpiirtäjä ja Yangminshan ja Hong Kongista Victoria peakin huipulta.

TAIPEI

Hong Kongin jälkeen Taipei vaikuttaa maaseutukaupungilta. Hong Kong on todellien suurkaupunki ja kun säät parani, niin näkymät Victoria Peakilta alas pilvenpiirtäjiin on kyllä upeat. Taipeissa on Aasian korkein rakennus (ainakin hetken ennen kuin Shanghai Tower valmistuu), mutta kaupunki on kyllä muuten aika ruma ja selkeästi köyhempi kuin Hong Kong, jossa tuntui olevan Pradan liike joka kadunkulmassa.

Taipei on kuitenkin ihan sympaattisen oloinen kaupunki muuten. Siisti ja ihmiset tosi ystävällisiä vaikka eivät oikein osaa englantia. Hyvin kiinalainen kaupunki, sillä länsimaista kirjoitusta näkee vähän. Katuavintolassa syöminen meni sormella osoittamisen puolelle, mutta ruoka oli kyllä hyvää.

Kaupunki tulee varmaan huomenna aika pitkälle nähtyä ja sitten la-su voisi tehdä päiväretkiä lähialueille.

HONG KONG

Muistikuvat Hong Kongista tasan 15 vuoden takaa on suurin piirtein pitäneet paikkaansa. Tosin HK on paljon siistimpi ja hiljaisempi kuin muistin, mutta nyt on vertailukohteina Colombo ja Kathmandu joihin verrattuna mikä tahansa on järjestäytynyt paikka.

Sää on hyvin pilvinen ja pilvet roikkuu niin alhaalla, että Victoria PEAKista ei näy vilaustakaan ja jopa pilvenpiirtäjien ylimmät kerrokset on pilvessä. Toisaalta loistava sää kävellä kaupungilla sillä vettäkään ei ole tullut.

MACAO

Maailman suurin kasinokaupunki on nykyään Macao. Vähän nuhjuisen kiinalaiskaupungin rannoille on rakennettu samat jättikasinot kuin vegasissakin eli MGM, Wynn, Venetian jne. Yllätys oli että macao on kaksi saarta eikä yksi. Muutenkin taas vähän erilainen kuin luulin. Vanha kaupunki on mukavampi kuin luulin, mutta totaalisen täynnä kiinalaisia shoppaamassa.

Eilen kävin katsomassa Dancing waters show'n, joka on cirque de soleil tyyppinen show a melkoisen vaikuttava. Pelkästään showta varten on tehty teatteri, joka muuttui järvestä maaksi aina välillä ja oli varmaan 50 metriä korkea. Kasinot on muuten samanlaisia kuin vegasissa, mutta jsain syystä kiinalaiset pelaa vain baccaratia?

Tänään lautalla Hong Kongiin ja siellä muutama päivä. Ekasta käynnistä on tasan 15 vuotta, joten saapi nähdä onko muistikuvat oikeita.

PUERTO PRINCESA

Viimeinen päivä filippiineillä menossa ja huomenna aamukoneella Macaoon. Kehitysmaa Aasia jää taakse ja pilvenpiirtäjät ja moderni Aasia odottaa loppumatkalla. Filippiineistä ei näkynyt kuin pieni pala ja saarilla voisi varmaan viettää kuukausia menemällä lautalla saaresta toiseen. Viimeiselle päivälle ei oikein ole tekemistä, kun netissä olleista mainoksista huolimatta täällä ei olekaan delfiinejä, joita mennään laivalla ihmettelemään, joten se ohjelma jäi väliin. Pitää tutustua paikan parhaiden hotellien aulabaareihin.

Matkan yksi erikoisuus on ollut se, että on tullut eniten törmättyä kanadalaisiin ja vielä itärannikolta länteen järjestyksessä. Vietnamin Sapassa oli samassa ryhmässä thunderbaysta ja montrealista, Sikkimissä quebecistä, chitwanissa calgarysta ja täällä Vancouverista :)

PALAWAN/PUERTO PRINCESA

Filippiinien toinen kohde on Palawanin saari, jossa hotelli on saaren pääkaupungissa Puerto Princesassa. Itse kaupungissa ei ole mitään, mutta täältä voi tehdä päiväretkiä kuten tänään saarikiertue ja huomenna maanalainen joki, joka on saaren ykköskohde, Unescon suojelukohde ja jossain valittu maailman seitsemän uuden ihmeen joukkoon (vaikka joki on kai ollut olemassa jo ennen ihmisiä). Lisäksi täällä on viidakkopuisto, jossa on Aasian pisin (1,3 km) riippuvaijerin varassa tehtävä matka.

Hyvin erilainen paikka kuin Boracay, joka on etenkin korealaisten turistien valtaama. Rantabulevardilla oli porukkaa kuin hong Kongin kaduilla, mutta saaren pohjoisosasta löytyi sitten ihan toisenlainen ranta. Vähän porukkaa, hyvin alkeelliset, mutta riittävät myyntikojut ja aurinkotuolit ja ranta hyvässä kunnossa. 

BORACAY

Muutaman mutkan jälkeen matka jatkuu Filippiineillä ja Boracayn saarella. Torstai oli kohtalaisen pitkä päivä. Aikataulunkin mukaan piti odottaa viisi tuntia Manilan kentällä (terminaalissa, jossa ei ollut paljon muuta kuin ilmastointi ja muutama tuoli). Kone oli ensin tunnin myöhässä ja sitten ei rullatessa toinen moottori käynnistynyt. Tunnin korjausyrityksen jälkeen päätettiin vaihtaa konetta (hyvä niin) ja loppujen lopuksi olin hotellissa Kalibossa aamukolmelta viisi tuntia myöhässä.

Perjantaina matka jatkui ensin taksilla vajaa pari tuntia aika hyvää tietä ja sitten vähän epämääräisen oloisella lautalla Boracayn saarelle, jossa piti ottaa vielä tuk tuk hotelliin.

Boracayn saaren pääranta White Beach on valittu toistuvasti maailman kymmenen hienoimman rannan joukon, joten siellä ei tarvitse olla yksin. Ranta on kyllä pitkä ja hieno ja hiekka valkoista ja hienoa, mutta vedessä on matalassa levää, joten uimaan meneminen ei ole mukavaa.

Alla kuva rannasta ja kuvan ulkopuolella oikealla menee rantabulevardi, joka on täynnä ravintoloita ja baareja (ja moottoriajoneuvot kielletty). Edustalla on yleisin näky rannalla eli aasialaiset tytöt ottavat kuvia toisistaan. Ja niitä ei oteta kahta vaan kaksisataa kerralla.

KATHMANDU

Viimeinen päivä Nepalissa menossa ja vielä kävelyretki Thamelissa ja sitten lentokentälle. Tässä maassa on jännitystä ollut sekä siinä että pääseekö tänne (onko lentokenttä auki turkkilaiskoneen jäljiltä) ja pääseekö täältä pois. Eilen alkoi yleislakko, jonka piti kestää kolme päivää. Ja täällä se tarkoittaa sitä että lakkoilijat sulkee barrikadeilla tiet ja polttaa autot, jotka yrittää uhmata lakkoa. Lentokenttä oli kuitenkin auki ja turisteille oli sotilaiden turvaama erityiskuljetus. Kathamandu oli eilen kävelykaupunki. Autoja ei missään ja turistialueen ulkopuolella liikkeet kiinni. Ihmiset näytti ottavan sen lomapäivänä, mutta nähtävästi kymmenkunta oli kuollut jossain mellakoissa. Lakko loppui jo iltapäivällä ja tänään taas normaali päivä.

Nepalissa olisi ehkä voinut jättää Kathmandun pari päivää vähemmälle ja yrittää järjestää muutaman päivän vaelluksen, mutta mitään kovin ihmeellistä ei kyllä olisi ehtinyt tehdä. Pitää seuraavalla kerralla mennä suoraan Pokharaan ja tehdä Annapurnan kierros ja ehkä yhdistää Tiibetissä käyminen,  jonne nyt ei päässyt kun rajat oli maaliskuussa kiinni.

Edessä ensin lento kuala lumpuriin. Yö lentokenttähotellissa ja torstaina manilan kautta Kalibo nimiseen paikkaan. Lopullinen kohde, jonne pääsee vasta perjantai aamupäivällä on Boracayan saari ja siellä White Beach, joka äänestetään aina maailman kymmenen hienoimman rannan joukkoon. Rantalomaa muutama päivä edessä.

CHITWAN

Sateisesta Sikkimistä matka jatkui helteiseen Chitwanin kansallispuistoon. Puisto on Nepalin ja Intian etelärajalla ja helteistä tasankoa. Vuorista ei näy vilaustakaan, vain kukkuloiden varjoja kaukana horisontissa.

Puiston ykkösnähtävyys ovat sarvikuonot, joita siis on luonnonvaraisina myös Intian niemimaalla. Safareja tuli tehtyä sekä jeepillä että elefantin selässä - jeeppi mennen tullen miellyttävämpi tapa etsiä eläimiä - ja sarvikuonoja tuli nähtyä hyvinkin läheltä. Yksi näytti olevan valmis hetkenä minä hyvänsä hyökkäämään jeepin kimppuun.

Täällä on huomannut, että Kiinastakin lähdetään nykyään matkailemaan. Joka paikassa puolet on kiinalaisia ja retketkin kahdella kielellä. Nepalilaiset ovat opiskelleet olennaiset termit myös kiinaksi ja kun nähtiin sarvikuono, niin ilmoitettiin sekä rhino että jotain kiinaksi.

Huomenna bussilla takaisin Kathmanduun, jossa päivä matkamuistojen ostamista ja sitten keskiviikkona matka jatkuu täysin uuteen maahan.