TOKIO

Tokio on kyllä hektisin kaupunki, jossa on käynyt. Etenkin metro on nähtävyys sinänsä ja siellä tulee väkisin vietettyä aikaa. Metroverkossa suunnnstaminen ja oikean lipun ostaminen on karttaharjoitus  ihan itsessään. Tokiossa ei ole yhtä keskustaa vaan kaupunkia on rakennettu sinne tänne ja vieläkin pilvenpiirtäjien takana voi olla kortteleittain pikkutaloja. Tonttimaa on jakautunut pieniin pirstaleisiin  ja uuden rakentaminen on kai hankalampaa kuin Helsingissä.

Ihmiset liikkuvat sitten metrolla paikasta toiseen ja sen kyllä huomaa. Järjestys on kyllä moitteetonta ja pakko olla sillä parinkin sekunnin viive aiheuttaa heti ruuhkan. Viikon jälkeen ryhtyy vähän hahmottamaan missä mikin asia on.

Nyt ei kyllä enää ihmettele miksi Japanissa on täystyöllisyys. Rakennustyömaillakin on joka kadunkulmassa liikenteenohjaaja, joka valkoisissa hanskoissa ja kypärä päässä kertoo kohteliaasti, että pitää käyttää kiertotietä ( joka on huolellisesti aidattu). Ja osa noista ohjaajista vaikuttaa yli 70 vuotiailta, joten eläkeikä on ainakin korkea.

Hinnoiltaan Tokio ei enää ole sikakallis vaan jotkut asiat jopa halpoja. Sushiaterian liukuhihnalta saattoi saada alta kympillä, mutta ravintolat muuten on suomen hinnoissa tai yli vieläkin.

Kapselihotellissakin tuli oltua yksi yö. Vähän kuin intissä olisi ollut. Piti laittaa talon pyjama päälle ja  paikka oli vain miehille. Kapseli oli yllättävän tilava (tv:t ja kaikki) ja oviaukko suljettiin pimennysverholla ei laitettu ovea kiinni. Vähän kuuma tuli yöllä.

Alla muutama maisemakuva Tokiosta, josta näkee kaupungin suuruuden. Fuji vuorta ei näkynyt vaan se on pilvien peitossa horisontissa. Temppelikuva on Nikkon kaupungista kahden tunnin retken päässä Tokiosta. Kaupunki on yli 600 metrin korkeudessa, joten siellä oli yllättävän kylmä, kun Tokiossa on ollut hellettä.

Parin tunnin päästä Shinkansen junalla Kiotoon, jossa neljä päivää. Siinä ajassa ehtii varmaa kaikki temppelit ja puistot nähdä.