THIMPHU

Intialaiseenkin matkatoimistoon voi siis luottaa sillä kaikki on sujunut luvatusti. Bhutaniin ei pääse kuin ryhmämatkalla, mutta ryhmä voi olla yhden hengen suuruinen. Googlasin Suomessa syksyllä From Nepal to Bhutan ja otin sitten yhden intialaisen firman kautta viiden päivän retken. Oma auto, englantia ( oikein hyvää sellaista) puhuva opas ja kuski. Retki on vielä täysihoidolla ja ainakin eilen oli päivällisellä 6-7 eri ruokalajia.

Lentomatka oli Bhutaniin oli upea. Kirkkaat taivaat ja paikka ikkunan vieressä. Moun Everestkin on nyt nähty ja erottui yllättävän selvästi. Tänä aamuna on sitten vähän pilvistä.

Bhutan on tosiaan erilainen maa. Se on aina ollut itsenäinen, joka oli yllätys, koska luulin sen olleen ainakin joskus osa Intiaa tai Kiinaa. Vuorien keskellä olevia laaksoja ei ole koskaan saatu valloitettua. Keskenään ovat kyllä tapelleet satoja vuosia. Korostavat omaa kulttuuriaan, joten ihmiset  käyttävät perinteisiä asuja ja kaikkien rakennusten tulee olla perinteiseen tyyliin rakennettu. Maassa on n.800 k asukasta ja pääkaupungissa noin 100 k. Keskustassa eksymisen vaaraa ei ole.

KATHMANDU

Kenttä oli auki ja Nepaliin päästiin. hotelli on tosin kaukana keskustasta ja olen kai ainut vieras, koska lentokenttäongelmien takia tuli paljon peruutuksia. Kathmandu on kevytversio Colombosta. Keskustassa vanha Temppelialue, jossa lonely planetin mukaan voisi viettää päiviä, mutta en kyllä tajua miten siellä saa yli 4 tuntia kulumaan. Thamelin back packer sokkeloissa kyllä varmaan saakin päiviä kulumaan kunhan palaa bhutanista.

Nyt lentokentälle, jossa toivottavasti onnistuu lento bhutaniin. Sää on kirkas kuin mikä, mutta viisumi jonka sain intialaisesta matkatoimistosta vihdoin viimein viime viikolla näyttää aika kevyeltä. Bhutanin päässä pitäisi odottaa opas, kuski ja auto.

HANOI

Viimeistä iltaa Vietnamissa. Hanoissa on kuulemma koko viikon satanut, joten viisi päivää Sapassa ei   Ollut huono idea. Viimeistä päivää lukuunottamatta Sapassa oli hieno sää. Pieni tihkusade ei tosin Hanoissakaan haittaa.

Viimeisenä päivänä kävin katsomassa balsamoitua setä Hota, joka ei tällä kertaa ollut Venäjällä lomailemassa. Outo rituaali, mutta paikalliset ottivat sen kovin tosissaan. Muuten Vietnam oli kuin ennenkin eli vauhtia täynnä ja talouden kasvun tuntee kaduilla. Kovia kaupankävijöitä.

Huomenna taas matkapäivä. Ensin aamupäivällä kuala lumpuriin ja sitten iltakoneella Kathmanduun. Törttöillyt turkkilaiskonekin on kai saatu lentokentältä pois, että lento onnistuu.

SAPA

Järjestetty ohjelma Sapassa on nyt takana ja edessä vielä pari päivää itsejärjestettävää ennen kuin lähden lauantaina yöjunalla takaisin Hanoihin.

Sää oli ihan erilainen kuin luulin. Aamulla hernerokkasumu ja sitten vähitellen puoleen päivään mennessä lähes kirkkaat taivaat ja hellettä. Lämpötila on korkeampi kuin Hanoissa vaikka kaikki etukäteen varoittivat Sapassa olevan hyvin kylmää.

Maisemat on kyllä hulppeat ja pengerretyt riisipellot juuri niin kuvauksellisia kuin turistioppaissakin näyttää. "Vaellus" täällä kyllä tarkoittaa lähinnä kylätiellä kävelyä ja oppaat eivät ole parkkiintuneita sherpoja vaan perheenäitejä lapsineen. Alkuperäinen kulttuuri täällä on jo aikoja sitten muuttunut turistien ehdoilla toimimiseksi ja jokainen paikallinen myy kovasti (sinällään hienoja) paikallisia tekstiilejä.

Eka yö tuli vietettyä home stayssa eli laaksossa olevassa kylässä, joka oli ihan mukava kokemus. Muistutti vähän Sveitsin Alpeilla olevia maatilamajoituksia missä mennään navetan yläkertaan nukkumaan. Ryhmässä ollut sveitsiläismies innostui tarjoamaan paikallista vodkaa kaikille eikä neljästä pullosta huolimatta saanut ketään humalaan. Aamulla oli kyllä pää kipeä.

Loppuaikana tarkoitus kokeilla voiko täällä mennä kävelylle ilman omastakin vain pääsymaksu kyliin maksamalla ja ehkä ostaa jotain paikallisia tekstiilejä vaikka matkatavarat jo nyt kolkuttelee maksimipainoja.

Alla muutama kuva Sapasta, joista ylimmäisenä näkymä hotellin parvekkeelta.

HANOI

Hanoi on edelleen yhtä kiihkeärytminen kuin ekallakin käyntikerralla. Porukka menee moottoripyörällä edes takaisin ja kadun ylittäminen vanhassa kaupungissa on aina seikkailu. Sää on suomalainen kesäsää ja alussa tuntui oudolta kävellä muuta kuin shortseissa parin kuukauden tauon jälkeen. Kaupunkiin tutustuminen on kuitenkin aika paljon mukavampaa tässä lämpötilassa (varmaan vähän yli parikymmentä astetta).

Kohta lähdössä yöjunalla Lao Cain kaupunkiin Kiinan rajalle ja sieltä pitäisi olla kuljetus Sapan vaelluskohteeseen. Olen buukannut sinne kolme yötä hotellissa ja yhden jossain vuoristoheimon kylässä. Sää ei välttämättä suosi koska ainakin Hanoissa on pilvet matalalla ja joskus tulee vesitippoja, joten maisemia ei ehkä näy, mutta rinteisiin tehdyt riisiviljelmät voi olla sumussakin kuvauksellisia. Takaisin Hanoihin sitten yöjunalla sunnuntaiksi.

Kuviakin on ipadilla tullut otettua, mutta nettiyhteydet eivät ole pelittäneet niin hyvin että niitä olisi saanut ladattua.

BALIKPAPAN

Viimeistä päivää Indonesiassa ja maa on yllättänyt positiivisesti. Huomattavan paljon järjestäytyneempi kuin vaikka sri lanka ja hienoja paikkoja. Ihmiset ovat mukavia oikeastaan ainoana poikkeuksena Kuta Balilla, jossa jokainen paikallinen vastaantulija halusi myydä jotakin. Turistipaikkojen ulkopuolella kaikki oli hyvin erilaista.

Balikpapan ei ollut myöskään mikään turistipaikka, mutta tekemistä löytyi siltä. Paras hiekkapohjaranta koko matkalla löytyi kaupungin keskustasta. Paikallisten ranta, jossa oli hyvin leppoisa meininki ja vaikka maa on islaminuskoinen, niin kyllä sielläkin kaljaa rannalla juotiin. Uimaan kaikki menee kuitenkin vaatteet päällä.

Eilen tein päivän retken lähialueiden turistikohteisiin - malaijinkarhujen ja krokotiilien puisto ja viidakkovaellus välissä.

Eläinkohteet ei olisi voineet olla erilaisimpia. Malaijinkarhuilla oli vähän Ähtärin eläinpuistoa muistuttava hehtaarin puisto, jossa ne innokkaasti etsivät kätkettyä hunajaa puista. Krokotiilipaikka ei voita eläinystävien palkintoja. Vajaat parituhatta krokoa pikku altaissa ja suurimmat pedot vähän isommissa.  Joukossa oli isoin krokotiili, jota olen koskaan nähnyt ja välissä oli vain vähän huteron oloinen puuovi.

Syöttöaikana heitettiin kokonaisia kanoja altaisiin ja siinä ei kauan nokka (!) tuhissut kun kanat katosi höyhenet pöllyten krokojen suihin. Krokotiilinnahkainen lompakko jäi ostamatta, kun nahat myydään Japaniin, mutta tarjolla oli satay vartaita krokotiilinlihalla ja niitä oli tietty pakko syödä. Ihan o.k.  Lihaa vaikka vähän sitkeää.

Tänään taas matkapäivä. Jakartan kautta kuala lumpuriin, yötä lentokenttähotellissa ja sunnuntaiaamulla kukonlaulun aikaan Hanoihin. Siellä pari päivää ja ideana mennä sitten vaeltamaan Kiinan rajalle Sapaan.