GANGTOK

Pitkällisen sirtymätaipaleen jälkeen matka jatkuu Sikkimin osavaltiossa Intiassa. Sikkim oli aina vuoteen 74 itsenäinen valtio ja sitten kuulemma hallitsija " myi" sen Intialle. Näin väitti Bhutanin opas aikanaan. Edelleenkin Sikkimiin tarvitsee erillisen viisumin ja passiin tuli Sikkimnkin rajalla leima. Tosin viisumintarkastus oli ennemminkin työllistämistarkoituksessa, sillä tietokoneita ei näkynyt missään vaan virkamies hyvin huolellisesti täytti passin ja viisumin tiedot isoon mustaan kirjaan. En tiedä mihin niitä tietoja koskaan verrataan:) Lentokenttiä ei Sikkimissä ole vaan lähin on noin150 km päässä ja sieltä sitten taksilla Sikkimiin ja matka ei taitu 80 kilsaa tunnissa vaan ennemminkin 30 kilsaa tunnissa.

Gangtok on Sikkimin pääkaupunki ja 1600 metrin korkeudessa ja pilvet on tällä hetkellä 1500 metrin korkeudessa, joten näkymiä ei paljoa ole. Kaupunki on rakennettu rotkon seinämiin, joten näkymät on varmasti hienot kirkkaalla säällä. Sääennuste lupaa yhtä huonoa koko täällä olo ajaksi, joten niitä tuskin näkyy, mutta pitää saada aika jotenkin kulumaan. Tänään kävin eläintarhassa, joka oli harvinaisen hyvä. Muun muassa lumileopardi ja punainen panda näkyi ja eläimillä oli isot alueet, joissa viettää aikaa.

Täällä kolme täyttä päivää ja sitten taas torstaina sama matka toiseen suuntaan eli taksilla ensin Nepalin rajalle, sitten puoli tuntia lentokentälle Bhadrapuriin ja sieltä koneella tunnin verran Kahmanduun. Perjantaina matka jatkuu Chitwanin luonnonpuistoon etelä Nepaliin Intian rajalle.

POKHARA

Pokhara on hieno paikka vaikka sää ei ole täysin suosinut. Pilvipoutaa ja pilvet lähinnä vuorten ympärillä. Pitää tulla uudestaan joskus loka-marraskuussa kun taivaat on täysin kirkkaat läpi vuorokauden.

Eilen oli hurjin ukkosmyrsky, jota on koskaan nähnyt. Tuuli nousi parissa minuutissa myrskyksi ja jouduttiin pitämään baarin katon bamburakenteista kiinni ettei se lähtenyt lentoon. Järvellä kuulemma yksi brittituristi hukkui (se pösilö, joka ei laittanut pelastusliivejä päälle). Seuraavana aamuna kaikki oli taas täysin tyyntä ( kuva alla).

Huomenaamulla viimeinen yritys saada turistikuvia vuorista ja sitten koneella Kathmanduun. Sunnuntaina koko päivä matkailua eli ensin sisäisellä lennolla Bradhapurin kaupunkiin ja sieltä pitäisi päästä autokyydillä ensin Intian rajalle ja sitten Sikkimiin Gangtokin kaupunkiin, joka on seuraava matkakohde.

POKHARA

Puoli tuntia lentokoneella Kathmandusta ja maa hyvin erityyppinen. Kathmandun liikennekaaoksen ja ihmisvilinän jälkeen Pokhara vaikuttaa rauhallisuuden tyyssijalta. Kathmandu ja sen nähtävyydet on kyllä näkemisen arvoisia, mutta ruuhkat ja saasteet ryhtyy parin päivän jälkeen ottamaan päähän.Kathmandustakin löytyi kyllä viimeisenä päivänä pari tosi hienoa rauhallista paikkaa aivan keskustasta. Eksoottisin paikka oli kuitenkin hindujen pyhä paikka Pashupatina, jossa ruumiit poltetaan (konkreettisesti) ja katku sen mukainen. Hinduilla on luokkayhteiskunta loppuun saakka, sillä ruumiin poltopaikkakin riippuu siitä minkäarvoinen on ollut eläessään.

Pokhara on pieni kaupunki järven rannalla Annapurnan vuorten varjossa (pari kuvaa alla). Huomenna    Ensin katsomaan auringonnousua näköalapaikalle noin tunnin päähän kaupungista ja illalla toiseen näköalapaikkaan ja torstaina koko päivä vaellusta. Perjantain ohjelma vielä auki, mutta pelkästään järven rannalla olo vaikuttaa ihan mukavalta.

KATHMANDUN LAAKSO

Kathmandun laaksossa on yksi maailman suurimpia keskittymiä  UNESCON maailmanperintökohteita  (8 kai yhteensä taksimatkan sisällä Kathmandun keskustasta) ja nyt onkin ollut matkan kulttuuripläjäyksen vuoro. Erilaisia buddhismin ja hindulaisuuden pyhiä paikkoja on tullut kierrettyä (myötäpäivään) nyt jo kolmatta päivää.

Hotelli on Kathmandun Thamelin alueen keskellä - sisäpihalla kyllä onneksi - ja siellä ei ole tietoakaan uskonnollisuudesta tai rauhoittumisesta vuorten keskellä. Nepalilaisen ja länsimaisen kulttuurin äänekkäimmät ominaisuudet täydellisesti yhdistetty.

Päivät menee kuitenkin temppelialueilla, joista alla pari kuvaa. Ylempänä Bhaktapurin kaupungin Durbar Square eli kuninkaanlinnan alue ja alempana Bouddhan Tiibetiläistemppeli eli stupa, joka on Aasian suurin stupa. Nepal on täynnä pakolaisia Tiibetistä.

Ylihuomenna pitkästä aikaa taas lento. Yli viikon tauko lennoissa takana ja tuntuu, että matka on jämähtänyt. Nepalin sisäisellä lennolla Pokharan kaupunkiin Nepalin länsiosassa, joka on Annapurnan vaellusreitin alkupaikka ja pitäisi olla luonnonkauniilla paikalla järven rannalla.

Kiitokset !

Kiitokset kaikille onnittelijoille onnitteluista ja suuresta yllätyksestä, kun tuli iltapäivällä hotellihuoneeseen. Shamppanja, kukat, kakku ja kortti tulivat kaikki perille. Kortti vieläpä kahtena kappaleena. Ja alla kuva todistuskappaleena.

NAGARKOT

Ja takaisin Nepalissa ja Nagarkotin kylässä noin 30 kilsaa Kathmandusta. Paikasta on upeat näköalat suoraan Himalajalle ja alla kuvia hotellihuoneen parvekkeelta. Afrikka Antille kiitokset vinkistä! Club Himalaya on upea hotelli ja hotellihuone on ylimmässä kerroksessa.

Tänään vaellus alas laaksoon paikallisen oppaan kanssa ja huomenna varmaan vain vuorten ihailua ennen kuin siirryn torstaina takaisin Kathmanduun tutustumaan Kathmandun laakson kaikkiin vanhoihin pääkaupunkeihin.

PARO

Viimeinen ilta sympaattisessa Bhutanissa menossa. Hienoja vuoristomaisemia ja loputtomasti buddhalaisluostareita, joissa jokaisessa oli joku tarina demonien hätistämisestä yms. Opas kävi kyllä huolella läpi aina mikä buddhan versio oli missäkin luostarissa. Maa on toisaalta hyvinkin moderni ja etenkin aasialaismaaksi hyvin siisti ja järjestäytynyt ja toisaalta hyvn perinteinen. Vaikka maa on kuningaskunta, niin se muistuttaa pohjoismaista kuningaskuntaa. Opas oli ollut kuninkaan veljen kanssa samalla luokalla, maassa ei ole aatelistoa, vaan kuningas meni naimisiin tavallisen bhutanilaisen kanssa jne. Pienen maan etuja.

Kaikista maailman maista on sitten täällä törmännyt useampiin suomalaisiin kuin koko matkalla yhteensä. Kathmanduun kentällä oli jo kaksi suomalaisnaista menossa työmatkalle Bhutaniin  - eri koneella tosin. Ja täällä Bhutanissa olen kiertänyt kolme viimeistä päivää Olympia matkatoimiston retkiryhmän kanssa samoissa kohteissa ja samoissa hotelleissa. Ovat tehneet 12 päivää pelkästään Bhutanissa (on kyllä paljon tälle maalle). Ensimmäinen kysymys oli eksoottinen "onko ollut mahatautia" (ei ole). Jos Bhutanissa saa mahataudin, niin aika herkässä on, sillä hotellit on ihan eurooppalaista tasoa ja erittäin maittavaa ruokaa - sekä järkyttävän isoja annoksia.

Alla kuvia sekä Kathmandusta että Bhutanista. Ylimpänä Kathmanduun keskustan Durbar square ja sitten jättibuddha Thimphun läheltä, pari maisemakuvaa Pukhanasta ja sitten Bhutanin tunnetuin turistinähtävyys eli Tigers Nest luostari Paron läheltä, jonne pitää kävellä pari tuntia ennen kuin pääsee perille. Mahtava paikka, joka tuntuu tippuvan vuorenrinteestä alas laaksoon. Kuva ensin alhaalta laaksosta ja luostari näkyy vuorenrinteessä ja sitten itse luostari.

THIMPHU

Intialaiseenkin matkatoimistoon voi siis luottaa sillä kaikki on sujunut luvatusti. Bhutaniin ei pääse kuin ryhmämatkalla, mutta ryhmä voi olla yhden hengen suuruinen. Googlasin Suomessa syksyllä From Nepal to Bhutan ja otin sitten yhden intialaisen firman kautta viiden päivän retken. Oma auto, englantia ( oikein hyvää sellaista) puhuva opas ja kuski. Retki on vielä täysihoidolla ja ainakin eilen oli päivällisellä 6-7 eri ruokalajia.

Lentomatka oli Bhutaniin oli upea. Kirkkaat taivaat ja paikka ikkunan vieressä. Moun Everestkin on nyt nähty ja erottui yllättävän selvästi. Tänä aamuna on sitten vähän pilvistä.

Bhutan on tosiaan erilainen maa. Se on aina ollut itsenäinen, joka oli yllätys, koska luulin sen olleen ainakin joskus osa Intiaa tai Kiinaa. Vuorien keskellä olevia laaksoja ei ole koskaan saatu valloitettua. Keskenään ovat kyllä tapelleet satoja vuosia. Korostavat omaa kulttuuriaan, joten ihmiset  käyttävät perinteisiä asuja ja kaikkien rakennusten tulee olla perinteiseen tyyliin rakennettu. Maassa on n.800 k asukasta ja pääkaupungissa noin 100 k. Keskustassa eksymisen vaaraa ei ole.

KATHMANDU

Kenttä oli auki ja Nepaliin päästiin. hotelli on tosin kaukana keskustasta ja olen kai ainut vieras, koska lentokenttäongelmien takia tuli paljon peruutuksia. Kathmandu on kevytversio Colombosta. Keskustassa vanha Temppelialue, jossa lonely planetin mukaan voisi viettää päiviä, mutta en kyllä tajua miten siellä saa yli 4 tuntia kulumaan. Thamelin back packer sokkeloissa kyllä varmaan saakin päiviä kulumaan kunhan palaa bhutanista.

Nyt lentokentälle, jossa toivottavasti onnistuu lento bhutaniin. Sää on kirkas kuin mikä, mutta viisumi jonka sain intialaisesta matkatoimistosta vihdoin viimein viime viikolla näyttää aika kevyeltä. Bhutanin päässä pitäisi odottaa opas, kuski ja auto.

HANOI

Viimeistä iltaa Vietnamissa. Hanoissa on kuulemma koko viikon satanut, joten viisi päivää Sapassa ei   Ollut huono idea. Viimeistä päivää lukuunottamatta Sapassa oli hieno sää. Pieni tihkusade ei tosin Hanoissakaan haittaa.

Viimeisenä päivänä kävin katsomassa balsamoitua setä Hota, joka ei tällä kertaa ollut Venäjällä lomailemassa. Outo rituaali, mutta paikalliset ottivat sen kovin tosissaan. Muuten Vietnam oli kuin ennenkin eli vauhtia täynnä ja talouden kasvun tuntee kaduilla. Kovia kaupankävijöitä.

Huomenna taas matkapäivä. Ensin aamupäivällä kuala lumpuriin ja sitten iltakoneella Kathmanduun. Törttöillyt turkkilaiskonekin on kai saatu lentokentältä pois, että lento onnistuu.

SAPA

Järjestetty ohjelma Sapassa on nyt takana ja edessä vielä pari päivää itsejärjestettävää ennen kuin lähden lauantaina yöjunalla takaisin Hanoihin.

Sää oli ihan erilainen kuin luulin. Aamulla hernerokkasumu ja sitten vähitellen puoleen päivään mennessä lähes kirkkaat taivaat ja hellettä. Lämpötila on korkeampi kuin Hanoissa vaikka kaikki etukäteen varoittivat Sapassa olevan hyvin kylmää.

Maisemat on kyllä hulppeat ja pengerretyt riisipellot juuri niin kuvauksellisia kuin turistioppaissakin näyttää. "Vaellus" täällä kyllä tarkoittaa lähinnä kylätiellä kävelyä ja oppaat eivät ole parkkiintuneita sherpoja vaan perheenäitejä lapsineen. Alkuperäinen kulttuuri täällä on jo aikoja sitten muuttunut turistien ehdoilla toimimiseksi ja jokainen paikallinen myy kovasti (sinällään hienoja) paikallisia tekstiilejä.

Eka yö tuli vietettyä home stayssa eli laaksossa olevassa kylässä, joka oli ihan mukava kokemus. Muistutti vähän Sveitsin Alpeilla olevia maatilamajoituksia missä mennään navetan yläkertaan nukkumaan. Ryhmässä ollut sveitsiläismies innostui tarjoamaan paikallista vodkaa kaikille eikä neljästä pullosta huolimatta saanut ketään humalaan. Aamulla oli kyllä pää kipeä.

Loppuaikana tarkoitus kokeilla voiko täällä mennä kävelylle ilman omastakin vain pääsymaksu kyliin maksamalla ja ehkä ostaa jotain paikallisia tekstiilejä vaikka matkatavarat jo nyt kolkuttelee maksimipainoja.

Alla muutama kuva Sapasta, joista ylimmäisenä näkymä hotellin parvekkeelta.

HANOI

Hanoi on edelleen yhtä kiihkeärytminen kuin ekallakin käyntikerralla. Porukka menee moottoripyörällä edes takaisin ja kadun ylittäminen vanhassa kaupungissa on aina seikkailu. Sää on suomalainen kesäsää ja alussa tuntui oudolta kävellä muuta kuin shortseissa parin kuukauden tauon jälkeen. Kaupunkiin tutustuminen on kuitenkin aika paljon mukavampaa tässä lämpötilassa (varmaan vähän yli parikymmentä astetta).

Kohta lähdössä yöjunalla Lao Cain kaupunkiin Kiinan rajalle ja sieltä pitäisi olla kuljetus Sapan vaelluskohteeseen. Olen buukannut sinne kolme yötä hotellissa ja yhden jossain vuoristoheimon kylässä. Sää ei välttämättä suosi koska ainakin Hanoissa on pilvet matalalla ja joskus tulee vesitippoja, joten maisemia ei ehkä näy, mutta rinteisiin tehdyt riisiviljelmät voi olla sumussakin kuvauksellisia. Takaisin Hanoihin sitten yöjunalla sunnuntaiksi.

Kuviakin on ipadilla tullut otettua, mutta nettiyhteydet eivät ole pelittäneet niin hyvin että niitä olisi saanut ladattua.