CHENNAI

Viimeinen matkakohde menossa. Tämä päivä Chennaissa, joka menee aika laiskotellessa. Ulkona on vajaa neljäkymmentä astetta, joten taidan jättää temppelit väliin ja viihtyä sisätiloissa. Illalla koneella Delhiin, yötä lentokenttähotellissa ja sitten Finskin koneella suoraan Helsinkiin.

Alla vielä pari kuvaa Kiotosta.

KIOTO

Ei riitä neljä päivää kaikkien Kioton temppeleiden ja puutarhojen vierailemiseen. Nyt on kahdessa päivässä 15 käyty ja ei lähellekään puoliväliä. Tunnetuimmat turistikohteet ehtinee kuitenkin nähdä.

Säät on suosineet Japanissa. Hienot kesäsäät ollut ja samaa luvattu loppuajaksi. Täällä vielä kaksi täyttä päivää ja sitten vähitellen kohti Suomea. Alkuperäinen lento suoraan KL:iin peruttiin, joten ensin on lento ti-ke yönä Bangkokiin, sieltä kuala lumpuriin ja edelleen chennaihin, joka on viimeinen matkakohde. Siellä pitäisi olla ke illalla.

Alla muutama kuva Kioton puutarhoista ja temppeleistä.

TOKIO

Tokio on kyllä hektisin kaupunki, jossa on käynyt. Etenkin metro on nähtävyys sinänsä ja siellä tulee väkisin vietettyä aikaa. Metroverkossa suunnnstaminen ja oikean lipun ostaminen on karttaharjoitus  ihan itsessään. Tokiossa ei ole yhtä keskustaa vaan kaupunkia on rakennettu sinne tänne ja vieläkin pilvenpiirtäjien takana voi olla kortteleittain pikkutaloja. Tonttimaa on jakautunut pieniin pirstaleisiin  ja uuden rakentaminen on kai hankalampaa kuin Helsingissä.

Ihmiset liikkuvat sitten metrolla paikasta toiseen ja sen kyllä huomaa. Järjestys on kyllä moitteetonta ja pakko olla sillä parinkin sekunnin viive aiheuttaa heti ruuhkan. Viikon jälkeen ryhtyy vähän hahmottamaan missä mikin asia on.

Nyt ei kyllä enää ihmettele miksi Japanissa on täystyöllisyys. Rakennustyömaillakin on joka kadunkulmassa liikenteenohjaaja, joka valkoisissa hanskoissa ja kypärä päässä kertoo kohteliaasti, että pitää käyttää kiertotietä ( joka on huolellisesti aidattu). Ja osa noista ohjaajista vaikuttaa yli 70 vuotiailta, joten eläkeikä on ainakin korkea.

Hinnoiltaan Tokio ei enää ole sikakallis vaan jotkut asiat jopa halpoja. Sushiaterian liukuhihnalta saattoi saada alta kympillä, mutta ravintolat muuten on suomen hinnoissa tai yli vieläkin.

Kapselihotellissakin tuli oltua yksi yö. Vähän kuin intissä olisi ollut. Piti laittaa talon pyjama päälle ja  paikka oli vain miehille. Kapseli oli yllättävän tilava (tv:t ja kaikki) ja oviaukko suljettiin pimennysverholla ei laitettu ovea kiinni. Vähän kuuma tuli yöllä.

Alla muutama maisemakuva Tokiosta, josta näkee kaupungin suuruuden. Fuji vuorta ei näkynyt vaan se on pilvien peitossa horisontissa. Temppelikuva on Nikkon kaupungista kahden tunnin retken päässä Tokiosta. Kaupunki on yli 600 metrin korkeudessa, joten siellä oli yllättävän kylmä, kun Tokiossa on ollut hellettä.

Parin tunnin päästä Shinkansen junalla Kiotoon, jossa neljä päivää. Siinä ajassa ehtii varmaa kaikki temppelit ja puistot nähdä.

TOKIO

Tokioon tulo Osakasta junalla ei ollut ihan yksinkertaista. Piti käyttää kahta junaa ja kahta metroa ja suunnistuskartat on alla kuvattuna. Japanilaiset kyllä tekevät nuo ohjeet pieteetillä. Hotelli kuitenkin löytyi ilman minkäänlaista eksymistä.

Tokio on huomattavasti isomman tuntuinen kaupunki kuin Shanghai vaikka täällä ainakin paperilla on vähemmän asukkaita. Metrot on tosiaan täynnä ja kaupungilla on useita keskuksia, joten metroa on pakko käyttää.

Täällä onkin tarkoitus viettää lähes koko viikko ja Kiotoon vasta pe aamuna. Kaupungin nähtävyydet on aika hajallaan, joten aikaa menee liikkuessa metrolla paikasta toiseen. Lisäksi ehkä teen Nikkoon päiväretken, mutta se on vielä vähän auki.

NAHA

Naha on Okinawan pääkaupunki ja yllättävän kaukana varsinaisesta Japanista. Lento Okasasta kestää kaksi tuntia. Okinawa on ollut osa Japania vasta vuodesta 1972 kun jenkit palautti saaret japanilaisille ja pääsaaresta on vieläkin iso osa jenkkien tukikohtaa. Katukuvassa jenkkejä ei näy yhtään, mutta hävittäjät menee joskus matalalta yli.

Itse Naha on vähän kuin Rovaniemi eli pistettiin sodassa matalaksi ja kaikki rakennettu uusiksi. Vanha hallitsijan palatsi on uudelleenrakennettu 92 ja on myös Unescon suojelukohde. Sinne tarkoitus mennä huomenna. Kaupungissa on vain pari kilsaa pitkä ostoskatu, jonka varrella on myös kaikki ravintolat. Sushia täällä saa etsiä sillä kaikki paikat on pihvipaikkoja ja nimenomaan okinawalaista lihaa, joka itse kypsennetään sopivaksi. Ravintolapöydät on kaikki kaasuhelloja.

Kaupungista pääsee kuitenkin lautalla lähisaarille, joilla on toinen toistaan hienompia hiekkarantoja. Kävin Aka-jimalla eli Aka saarella ja alla kuvia rannoilta. Rannoilla ei ollut ruuhkaa, mutta vesi yllättävän kylmää.

Huomenna vielä koko päivä Nahassa ja iltakoneella Osakaan. Yötä Osakan lentokenttähotellissa ja la aamuna junalla Tokioon, joka on seuraava matkakohde.

SOUL

Viimeinen ilta Etelä-Koreassa menossa ja juuri niin järjestelmällinen ja kurinalainen maa kun kuvittelikin. Soul on kaupunkina ehkä vähän hengetön tai sitten en vain löytänyt elävää osaa. Kaupunkia halkoo kuusikaistaiset isot kadut ja liikennevaloissa parempi aina tarkistaa ettei joku tule punaisia vastaan.

Autoväylien vastapainoksi kaupungissa on isoja palatsialueita, jotka on puoliksi puistoja ja suurin osa  Unescon suojelukohteita vaikka onkin rakennettu uusiksi Korean sodan jälkeen. Mukavin paikka kaupungissa oli kuitenkin puretun moottoritien tilalle rakennettu kuusikilometrinen joki. Joki virtaa keskustan halki kuin rautatieleikkauksessa ja vesi on kirkasta ja niin puhdasta että siinä näkee isoja kaloja. Rakentaminen maksoi kai puoli miljardia ja ylläpitokin miljoonia vuodessa, mutta joki on hieno.

Huomenna iltapäivällä Osakaan, yö Osakan lentokenttähotellissa ja keskiviikkoaamuna Okinawan saarelle Nahan kaupunkiin, joka on seuraava matkakohde.

Alla muutama kuva Soulin palatsialueilta.

JEJU

Jeju on saari Korean niemimaan eteläpuolella ja korealaisten ykköslmakohde kotimaan matkailussa eikä ihme. Hieno vaellusvuori keskellä saarta ja paljon tulivuorten aikaansaamia kraatereita ja kivimuodostelmia. Siihen päälle paljon vesiputouksia ja rantoja, niin aika hieno kesäkohde. Nyt oli vielä vähän viileää uida vaikka säät oli aurinkoisia. Jostain syystä saari on vielä täynnä mitä ihmeellisempiä museoita kuten Teddy karhu museo.

Alla kuvia Jejun ihmeistä. Huomenna aamukoneella Souliin, jossa seuraavat pari päivää. Intian e viisumikin tuli, joten ei tarvitse miettiä loppumatkan lentoja uusiksi. Näppäriä nykyään nämä netin kautta haettavat viisumit.

SHANGHAI

Kiinasta ei paljoa bloggailtu. Iso osa nettiä on suljettu (kuten YouTube ja google) ellei osaa ohittaa palomuuria ja hakusana blogi lienee pahinta mitä voi hakea:) Koreassa taas kaikki pelittää.

Shanghai oli mukavan valmis kaupunki. Siellä käytettiin 90-luvulla parhaimmillaan puolet maailman betonista ja sen kyllä huomaa silhuetista. Parinkymmenen vuoden rakennusbuumin jälkeen keskustassa ei ollut yhtään rakennustyömaata ja kadut ja metrokin vaikutti valmiilta. Valmiissa kaupungissa oli mukava kävellä.

Vappu on Kiinassa yhtä iso vapaa kuin uusi vuosi ja sen kyllä huomasi. Ei lopu kiinalaiset tästä maailmasta. Ihmisvirta metrossa ja pääostoskadulla oli loputon.

Alla muutama kuva Shanghaista. Pudongin puoli ja Bund, jotka kilpailevat kovasti hong Kongin ja kowloonin kanssa kummalla on hienompi silhuettti. Sää vaihteli kirkkaan aurinkoisesta pilvisestä, mutta onneksi sadepäiviä ei ollut kuin yksi ja silloinkin Hangzhoussa tuli van pari isoa kuuroa. Siskonpoikakin löysi tiensä Shanghaihin ja ylioppilaslahja meni juuri niin kuin oli tarkoituskin.

Tällä hetkellä jo Jejun saarella korean niemimaan eteläpuolella ja vaelsin tänään etelä-korean korkeimman vuoren huipulle (1950 m). Mukava vaellus vaikka vähän pilvistä ja kylmä ylhäällä. Täällä kolme päivää ja launtaiaamuna Souliin.

TAIPEI

Taiwan on muuttanut jonkun verran käsitystä kiinalaisista. Tähän mennessä heitä on pitänyt aika tylyinä, mutta ihmiset Taipeissa ovat kyllä tosi ystävällisiä. Englantia he eivät oikein ymmärrä eivätkä puhu sitä (ainakaan ymmärrettävästi), mutta kovasti yrittävät hymyillen. Länsimaisia Taipeissa näkyy tosi vähän, joten se saattaa selittää ystävällisyyden. Erityismaininta pitää antaa hotellin aamiaiselle, joka tarjoillaan huoneeseen sen mukaan miten illalla kertoo ajan ja ateriavaihtoehdon.

Itse Taipei oli aika mitäänsanomaton kaupunki, joskin siisti ja toimiva ja erityisesti katuruoka oli hyvää. Keskustasta puolen tunnin matkan päässä oli kuitenkin yangminshanin luonnonpuisto, joka oli täynnä vaellusreittejä ja kuumia lähteitä ja makea paikka.

Huomenna taas matkapäivä. Aamukoneella Hong Kongiin, lentokentällä lounas ja ajanviettoa ja sitten iltapäivällä Shanghaihin. Alla pitkästä aikaa kuvia sekä Taipeista - taipei101 pilvenpiirtäjä ja Yangminshan ja Hong Kongista Victoria peakin huipulta.

TAIPEI

Hong Kongin jälkeen Taipei vaikuttaa maaseutukaupungilta. Hong Kong on todellien suurkaupunki ja kun säät parani, niin näkymät Victoria Peakilta alas pilvenpiirtäjiin on kyllä upeat. Taipeissa on Aasian korkein rakennus (ainakin hetken ennen kuin Shanghai Tower valmistuu), mutta kaupunki on kyllä muuten aika ruma ja selkeästi köyhempi kuin Hong Kong, jossa tuntui olevan Pradan liike joka kadunkulmassa.

Taipei on kuitenkin ihan sympaattisen oloinen kaupunki muuten. Siisti ja ihmiset tosi ystävällisiä vaikka eivät oikein osaa englantia. Hyvin kiinalainen kaupunki, sillä länsimaista kirjoitusta näkee vähän. Katuavintolassa syöminen meni sormella osoittamisen puolelle, mutta ruoka oli kyllä hyvää.

Kaupunki tulee varmaan huomenna aika pitkälle nähtyä ja sitten la-su voisi tehdä päiväretkiä lähialueille.

HONG KONG

Muistikuvat Hong Kongista tasan 15 vuoden takaa on suurin piirtein pitäneet paikkaansa. Tosin HK on paljon siistimpi ja hiljaisempi kuin muistin, mutta nyt on vertailukohteina Colombo ja Kathmandu joihin verrattuna mikä tahansa on järjestäytynyt paikka.

Sää on hyvin pilvinen ja pilvet roikkuu niin alhaalla, että Victoria PEAKista ei näy vilaustakaan ja jopa pilvenpiirtäjien ylimmät kerrokset on pilvessä. Toisaalta loistava sää kävellä kaupungilla sillä vettäkään ei ole tullut.

MACAO

Maailman suurin kasinokaupunki on nykyään Macao. Vähän nuhjuisen kiinalaiskaupungin rannoille on rakennettu samat jättikasinot kuin vegasissakin eli MGM, Wynn, Venetian jne. Yllätys oli että macao on kaksi saarta eikä yksi. Muutenkin taas vähän erilainen kuin luulin. Vanha kaupunki on mukavampi kuin luulin, mutta totaalisen täynnä kiinalaisia shoppaamassa.

Eilen kävin katsomassa Dancing waters show'n, joka on cirque de soleil tyyppinen show a melkoisen vaikuttava. Pelkästään showta varten on tehty teatteri, joka muuttui järvestä maaksi aina välillä ja oli varmaan 50 metriä korkea. Kasinot on muuten samanlaisia kuin vegasissa, mutta jsain syystä kiinalaiset pelaa vain baccaratia?

Tänään lautalla Hong Kongiin ja siellä muutama päivä. Ekasta käynnistä on tasan 15 vuotta, joten saapi nähdä onko muistikuvat oikeita.

PUERTO PRINCESA

Viimeinen päivä filippiineillä menossa ja huomenna aamukoneella Macaoon. Kehitysmaa Aasia jää taakse ja pilvenpiirtäjät ja moderni Aasia odottaa loppumatkalla. Filippiineistä ei näkynyt kuin pieni pala ja saarilla voisi varmaan viettää kuukausia menemällä lautalla saaresta toiseen. Viimeiselle päivälle ei oikein ole tekemistä, kun netissä olleista mainoksista huolimatta täällä ei olekaan delfiinejä, joita mennään laivalla ihmettelemään, joten se ohjelma jäi väliin. Pitää tutustua paikan parhaiden hotellien aulabaareihin.

Matkan yksi erikoisuus on ollut se, että on tullut eniten törmättyä kanadalaisiin ja vielä itärannikolta länteen järjestyksessä. Vietnamin Sapassa oli samassa ryhmässä thunderbaysta ja montrealista, Sikkimissä quebecistä, chitwanissa calgarysta ja täällä Vancouverista :)

PALAWAN/PUERTO PRINCESA

Filippiinien toinen kohde on Palawanin saari, jossa hotelli on saaren pääkaupungissa Puerto Princesassa. Itse kaupungissa ei ole mitään, mutta täältä voi tehdä päiväretkiä kuten tänään saarikiertue ja huomenna maanalainen joki, joka on saaren ykköskohde, Unescon suojelukohde ja jossain valittu maailman seitsemän uuden ihmeen joukkoon (vaikka joki on kai ollut olemassa jo ennen ihmisiä). Lisäksi täällä on viidakkopuisto, jossa on Aasian pisin (1,3 km) riippuvaijerin varassa tehtävä matka.

Hyvin erilainen paikka kuin Boracay, joka on etenkin korealaisten turistien valtaama. Rantabulevardilla oli porukkaa kuin hong Kongin kaduilla, mutta saaren pohjoisosasta löytyi sitten ihan toisenlainen ranta. Vähän porukkaa, hyvin alkeelliset, mutta riittävät myyntikojut ja aurinkotuolit ja ranta hyvässä kunnossa. 

BORACAY

Muutaman mutkan jälkeen matka jatkuu Filippiineillä ja Boracayn saarella. Torstai oli kohtalaisen pitkä päivä. Aikataulunkin mukaan piti odottaa viisi tuntia Manilan kentällä (terminaalissa, jossa ei ollut paljon muuta kuin ilmastointi ja muutama tuoli). Kone oli ensin tunnin myöhässä ja sitten ei rullatessa toinen moottori käynnistynyt. Tunnin korjausyrityksen jälkeen päätettiin vaihtaa konetta (hyvä niin) ja loppujen lopuksi olin hotellissa Kalibossa aamukolmelta viisi tuntia myöhässä.

Perjantaina matka jatkui ensin taksilla vajaa pari tuntia aika hyvää tietä ja sitten vähän epämääräisen oloisella lautalla Boracayn saarelle, jossa piti ottaa vielä tuk tuk hotelliin.

Boracayn saaren pääranta White Beach on valittu toistuvasti maailman kymmenen hienoimman rannan joukon, joten siellä ei tarvitse olla yksin. Ranta on kyllä pitkä ja hieno ja hiekka valkoista ja hienoa, mutta vedessä on matalassa levää, joten uimaan meneminen ei ole mukavaa.

Alla kuva rannasta ja kuvan ulkopuolella oikealla menee rantabulevardi, joka on täynnä ravintoloita ja baareja (ja moottoriajoneuvot kielletty). Edustalla on yleisin näky rannalla eli aasialaiset tytöt ottavat kuvia toisistaan. Ja niitä ei oteta kahta vaan kaksisataa kerralla.

KATHMANDU

Viimeinen päivä Nepalissa menossa ja vielä kävelyretki Thamelissa ja sitten lentokentälle. Tässä maassa on jännitystä ollut sekä siinä että pääseekö tänne (onko lentokenttä auki turkkilaiskoneen jäljiltä) ja pääseekö täältä pois. Eilen alkoi yleislakko, jonka piti kestää kolme päivää. Ja täällä se tarkoittaa sitä että lakkoilijat sulkee barrikadeilla tiet ja polttaa autot, jotka yrittää uhmata lakkoa. Lentokenttä oli kuitenkin auki ja turisteille oli sotilaiden turvaama erityiskuljetus. Kathamandu oli eilen kävelykaupunki. Autoja ei missään ja turistialueen ulkopuolella liikkeet kiinni. Ihmiset näytti ottavan sen lomapäivänä, mutta nähtävästi kymmenkunta oli kuollut jossain mellakoissa. Lakko loppui jo iltapäivällä ja tänään taas normaali päivä.

Nepalissa olisi ehkä voinut jättää Kathmandun pari päivää vähemmälle ja yrittää järjestää muutaman päivän vaelluksen, mutta mitään kovin ihmeellistä ei kyllä olisi ehtinyt tehdä. Pitää seuraavalla kerralla mennä suoraan Pokharaan ja tehdä Annapurnan kierros ja ehkä yhdistää Tiibetissä käyminen,  jonne nyt ei päässyt kun rajat oli maaliskuussa kiinni.

Edessä ensin lento kuala lumpuriin. Yö lentokenttähotellissa ja torstaina manilan kautta Kalibo nimiseen paikkaan. Lopullinen kohde, jonne pääsee vasta perjantai aamupäivällä on Boracayan saari ja siellä White Beach, joka äänestetään aina maailman kymmenen hienoimman rannan joukkoon. Rantalomaa muutama päivä edessä.

CHITWAN

Sateisesta Sikkimistä matka jatkui helteiseen Chitwanin kansallispuistoon. Puisto on Nepalin ja Intian etelärajalla ja helteistä tasankoa. Vuorista ei näy vilaustakaan, vain kukkuloiden varjoja kaukana horisontissa.

Puiston ykkösnähtävyys ovat sarvikuonot, joita siis on luonnonvaraisina myös Intian niemimaalla. Safareja tuli tehtyä sekä jeepillä että elefantin selässä - jeeppi mennen tullen miellyttävämpi tapa etsiä eläimiä - ja sarvikuonoja tuli nähtyä hyvinkin läheltä. Yksi näytti olevan valmis hetkenä minä hyvänsä hyökkäämään jeepin kimppuun.

Täällä on huomannut, että Kiinastakin lähdetään nykyään matkailemaan. Joka paikassa puolet on kiinalaisia ja retketkin kahdella kielellä. Nepalilaiset ovat opiskelleet olennaiset termit myös kiinaksi ja kun nähtiin sarvikuono, niin ilmoitettiin sekä rhino että jotain kiinaksi.

Huomenna bussilla takaisin Kathmanduun, jossa päivä matkamuistojen ostamista ja sitten keskiviikkona matka jatkuu täysin uuteen maahan.

GANGTOK

Pitkällisen sirtymätaipaleen jälkeen matka jatkuu Sikkimin osavaltiossa Intiassa. Sikkim oli aina vuoteen 74 itsenäinen valtio ja sitten kuulemma hallitsija " myi" sen Intialle. Näin väitti Bhutanin opas aikanaan. Edelleenkin Sikkimiin tarvitsee erillisen viisumin ja passiin tuli Sikkimnkin rajalla leima. Tosin viisumintarkastus oli ennemminkin työllistämistarkoituksessa, sillä tietokoneita ei näkynyt missään vaan virkamies hyvin huolellisesti täytti passin ja viisumin tiedot isoon mustaan kirjaan. En tiedä mihin niitä tietoja koskaan verrataan:) Lentokenttiä ei Sikkimissä ole vaan lähin on noin150 km päässä ja sieltä sitten taksilla Sikkimiin ja matka ei taitu 80 kilsaa tunnissa vaan ennemminkin 30 kilsaa tunnissa.

Gangtok on Sikkimin pääkaupunki ja 1600 metrin korkeudessa ja pilvet on tällä hetkellä 1500 metrin korkeudessa, joten näkymiä ei paljoa ole. Kaupunki on rakennettu rotkon seinämiin, joten näkymät on varmasti hienot kirkkaalla säällä. Sääennuste lupaa yhtä huonoa koko täällä olo ajaksi, joten niitä tuskin näkyy, mutta pitää saada aika jotenkin kulumaan. Tänään kävin eläintarhassa, joka oli harvinaisen hyvä. Muun muassa lumileopardi ja punainen panda näkyi ja eläimillä oli isot alueet, joissa viettää aikaa.

Täällä kolme täyttä päivää ja sitten taas torstaina sama matka toiseen suuntaan eli taksilla ensin Nepalin rajalle, sitten puoli tuntia lentokentälle Bhadrapuriin ja sieltä koneella tunnin verran Kahmanduun. Perjantaina matka jatkuu Chitwanin luonnonpuistoon etelä Nepaliin Intian rajalle.

POKHARA

Pokhara on hieno paikka vaikka sää ei ole täysin suosinut. Pilvipoutaa ja pilvet lähinnä vuorten ympärillä. Pitää tulla uudestaan joskus loka-marraskuussa kun taivaat on täysin kirkkaat läpi vuorokauden.

Eilen oli hurjin ukkosmyrsky, jota on koskaan nähnyt. Tuuli nousi parissa minuutissa myrskyksi ja jouduttiin pitämään baarin katon bamburakenteista kiinni ettei se lähtenyt lentoon. Järvellä kuulemma yksi brittituristi hukkui (se pösilö, joka ei laittanut pelastusliivejä päälle). Seuraavana aamuna kaikki oli taas täysin tyyntä ( kuva alla).

Huomenaamulla viimeinen yritys saada turistikuvia vuorista ja sitten koneella Kathmanduun. Sunnuntaina koko päivä matkailua eli ensin sisäisellä lennolla Bradhapurin kaupunkiin ja sieltä pitäisi päästä autokyydillä ensin Intian rajalle ja sitten Sikkimiin Gangtokin kaupunkiin, joka on seuraava matkakohde.

POKHARA

Puoli tuntia lentokoneella Kathmandusta ja maa hyvin erityyppinen. Kathmandun liikennekaaoksen ja ihmisvilinän jälkeen Pokhara vaikuttaa rauhallisuuden tyyssijalta. Kathmandu ja sen nähtävyydet on kyllä näkemisen arvoisia, mutta ruuhkat ja saasteet ryhtyy parin päivän jälkeen ottamaan päähän.Kathmandustakin löytyi kyllä viimeisenä päivänä pari tosi hienoa rauhallista paikkaa aivan keskustasta. Eksoottisin paikka oli kuitenkin hindujen pyhä paikka Pashupatina, jossa ruumiit poltetaan (konkreettisesti) ja katku sen mukainen. Hinduilla on luokkayhteiskunta loppuun saakka, sillä ruumiin poltopaikkakin riippuu siitä minkäarvoinen on ollut eläessään.

Pokhara on pieni kaupunki järven rannalla Annapurnan vuorten varjossa (pari kuvaa alla). Huomenna    Ensin katsomaan auringonnousua näköalapaikalle noin tunnin päähän kaupungista ja illalla toiseen näköalapaikkaan ja torstaina koko päivä vaellusta. Perjantain ohjelma vielä auki, mutta pelkästään järven rannalla olo vaikuttaa ihan mukavalta.

KATHMANDUN LAAKSO

Kathmandun laaksossa on yksi maailman suurimpia keskittymiä  UNESCON maailmanperintökohteita  (8 kai yhteensä taksimatkan sisällä Kathmandun keskustasta) ja nyt onkin ollut matkan kulttuuripläjäyksen vuoro. Erilaisia buddhismin ja hindulaisuuden pyhiä paikkoja on tullut kierrettyä (myötäpäivään) nyt jo kolmatta päivää.

Hotelli on Kathmandun Thamelin alueen keskellä - sisäpihalla kyllä onneksi - ja siellä ei ole tietoakaan uskonnollisuudesta tai rauhoittumisesta vuorten keskellä. Nepalilaisen ja länsimaisen kulttuurin äänekkäimmät ominaisuudet täydellisesti yhdistetty.

Päivät menee kuitenkin temppelialueilla, joista alla pari kuvaa. Ylempänä Bhaktapurin kaupungin Durbar Square eli kuninkaanlinnan alue ja alempana Bouddhan Tiibetiläistemppeli eli stupa, joka on Aasian suurin stupa. Nepal on täynnä pakolaisia Tiibetistä.

Ylihuomenna pitkästä aikaa taas lento. Yli viikon tauko lennoissa takana ja tuntuu, että matka on jämähtänyt. Nepalin sisäisellä lennolla Pokharan kaupunkiin Nepalin länsiosassa, joka on Annapurnan vaellusreitin alkupaikka ja pitäisi olla luonnonkauniilla paikalla järven rannalla.

Kiitokset !

Kiitokset kaikille onnittelijoille onnitteluista ja suuresta yllätyksestä, kun tuli iltapäivällä hotellihuoneeseen. Shamppanja, kukat, kakku ja kortti tulivat kaikki perille. Kortti vieläpä kahtena kappaleena. Ja alla kuva todistuskappaleena.

NAGARKOT

Ja takaisin Nepalissa ja Nagarkotin kylässä noin 30 kilsaa Kathmandusta. Paikasta on upeat näköalat suoraan Himalajalle ja alla kuvia hotellihuoneen parvekkeelta. Afrikka Antille kiitokset vinkistä! Club Himalaya on upea hotelli ja hotellihuone on ylimmässä kerroksessa.

Tänään vaellus alas laaksoon paikallisen oppaan kanssa ja huomenna varmaan vain vuorten ihailua ennen kuin siirryn torstaina takaisin Kathmanduun tutustumaan Kathmandun laakson kaikkiin vanhoihin pääkaupunkeihin.

PARO

Viimeinen ilta sympaattisessa Bhutanissa menossa. Hienoja vuoristomaisemia ja loputtomasti buddhalaisluostareita, joissa jokaisessa oli joku tarina demonien hätistämisestä yms. Opas kävi kyllä huolella läpi aina mikä buddhan versio oli missäkin luostarissa. Maa on toisaalta hyvinkin moderni ja etenkin aasialaismaaksi hyvin siisti ja järjestäytynyt ja toisaalta hyvn perinteinen. Vaikka maa on kuningaskunta, niin se muistuttaa pohjoismaista kuningaskuntaa. Opas oli ollut kuninkaan veljen kanssa samalla luokalla, maassa ei ole aatelistoa, vaan kuningas meni naimisiin tavallisen bhutanilaisen kanssa jne. Pienen maan etuja.

Kaikista maailman maista on sitten täällä törmännyt useampiin suomalaisiin kuin koko matkalla yhteensä. Kathmanduun kentällä oli jo kaksi suomalaisnaista menossa työmatkalle Bhutaniin  - eri koneella tosin. Ja täällä Bhutanissa olen kiertänyt kolme viimeistä päivää Olympia matkatoimiston retkiryhmän kanssa samoissa kohteissa ja samoissa hotelleissa. Ovat tehneet 12 päivää pelkästään Bhutanissa (on kyllä paljon tälle maalle). Ensimmäinen kysymys oli eksoottinen "onko ollut mahatautia" (ei ole). Jos Bhutanissa saa mahataudin, niin aika herkässä on, sillä hotellit on ihan eurooppalaista tasoa ja erittäin maittavaa ruokaa - sekä järkyttävän isoja annoksia.

Alla kuvia sekä Kathmandusta että Bhutanista. Ylimpänä Kathmanduun keskustan Durbar square ja sitten jättibuddha Thimphun läheltä, pari maisemakuvaa Pukhanasta ja sitten Bhutanin tunnetuin turistinähtävyys eli Tigers Nest luostari Paron läheltä, jonne pitää kävellä pari tuntia ennen kuin pääsee perille. Mahtava paikka, joka tuntuu tippuvan vuorenrinteestä alas laaksoon. Kuva ensin alhaalta laaksosta ja luostari näkyy vuorenrinteessä ja sitten itse luostari.